Askartelupäivä

Tänään on vietetty tyttöjen, Nellan ja Juulin, kanssa askartelupäivää. Tai siis minä yritin kuvata viimeaikaisia käsitöitäni ja tytöt auttoivat kuvausjärjestelyissä. Alla näette lopputulokset.

Missä kassi, siellä kissa.

Kassi on Juulin mielestä selvästi ihan väärässä paikassa kuvausta ajatellen. Se pitää siis siirtää. Kassi siis.

Juuli kassissa.

Juuli testaa, kestävätkö sukat kovempaakin käyttöä.

"Onkohan nämä napit nyt kunnolla kiinni?" Tytär testaa, äiti valvoo.

Nappitarkastajien ansaittu lepohetki.

Kissanpesää voidaan käyttää tähänkin tarkoitukseen. Mikä ikinä se tarkoitus lieneekään...

Read Full Post »

Kolmeviikkoisia

Kolmeviikkoiset kissanpennut osaavat olla sitten söpöjä! Luonne-erojakin alkaa jo erottaa: vaalea porukka (Alma, Amin ja Elvis) ovat seikkailija-painijoita kun taas tummat pojat, Kalle ja Kossu, keskittyvät enemmänkin massan kasvattamiseen maitobaarissa. Aina kun Sturdin oven avaa, Alma ryntää tutkimusmatkalle ja kertoilee kovaan ääneen matkalla kohtaamistaan ihmeellisyyksistä. Amin ja Elvis eivät ryntää ulos pesästä ihan suin päin, vaan painivat ensin pari kierrosta ja liittyvät vasta sitten mukaan siskonsa retkikuntaan. Kalle ja Kossu sen sijaan tyytyvät lähinnä kuuntelemaan matkakertomuksia ja nauttimaan maitococktaileja siinä ohessa.

Olen tyystin kadottanut ipanoilta raidat… Heti muksujen synnyttyä olin näkevinäni raitoja melkein kaikkien hännissä, mutta nyt ne ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen… En erota kenelläkään enää selviä raitoja – näinköhän meillä on loppujen lopuksi viisi solidia vauvaa? Vertasin tänään Kallea ja Kossua H-pentueen ruskeatabbynaamioneidin, Lolan, vauvakuviin, ja jos niistä voi yhtään mitään päätellä, Kalle ja Kossu ovat molemmat ruskeanaamioita. Ilman viiruja. Aminia ja Elvistä puolestaan vertasin I-pentueen sininaamiopoikaan, Jojoon ja tämän vauvakuviin, ja yhdennäköisyys on huomattava – elikäs Amin ja Elvis saattaisivat hyvinkin olla sininaamioita. Alkuun ajattelin Alman olevan suklaa, mutta kyllä tuo neiti vaan melkoisen vaalea ja kylmäsävyinen on – veikkaisin, että Alma on perinyt isältään lilan värin. No, onneksi on vielä noin kuukausi aikaa pähkäillä värejä, ennen kuin on aika lähettää rekisteröintipaperit liittoon.

Kävin tänään kaverini kanssa ihastelemassa 7-viikkoisia burmavauvoja Karvanverran kissalassa. Mahdottoman ihastuttavia pikkuriiviöitä! Nappasin pikkuisista muutaman kuvan, jotka löytyvät Google -galleriasta: ”Karvanverran vauvoja tammikuu 2011”. Meidän edellisen burmapentueen (J-pentue) vauvat ovat jo vuoden ikäisiä teinejä – Juuli-neiti tuolla huutelee parhaillaan sulhasen perään. Josko vaikka kesävauvoja…?

Read Full Post »

H-hetki lähestyy

H-hetkeen on aikaa vielä kymmenisen päivää ja Nellan masu on valtava, kuten kuvastakin voi päätellä. Kävin Nellan kanssa viime perjantaina eläinlääkärissä ja röntgen paljasti, että masussa kellii neljä pikkuista! Ei onneksi sitä seitsemää, jota veikkasin aiemmin… Neljä on juuri sopiva määrä!

Nellan Riina-äiti on saanut viime yönä neljä ruskeaa pikkuista, joten Nellalla on taas muutama uusi pikkusisarus kasvamassa. Onnea emolle ja pikkuisille! Kohta niistäkin pienistä tulee jo tätejä ja enoja. :)

Read Full Post »

Masuasukkeja

Pinokin J-pentue kasvaa kovaa vauhtia Nellan mahassa! Pentueen laskettu aika on heti vuoden vaihteen jälkeen eli tammikuussa 2010. Tulevan mamin masu on valtava ottaen huomioon, että tiineyden puoliväli on vasta ohitettu… Oma veikkaukseni pikkuisten määrästä on seitsemän, tosin vähempikin riittäisi. No, lukumäärällä ei ole niin väliä, kunhan kaikki vain olisivat terveitä!

Nellalla on jo vaikeuksia toimia masunsa kanssa, pesupuuhat ovat sivullisen silmissä lähinnä huvittavaa katsottavaa. Onneksi neidillä on pesijöitä, ettei itse tarvitse enää ylettääkään ihan joka paikkaan. Ruokaa Nellan kupuun uppoaa hurjaa vauhtia, niin märkäruokaa kuin raksujakin – ja pääasiassa niiden pentuversioita. Nella on myös ollut kovasti rapsutusten perään viime aikoina, ihanaa! Normaalisti hän, burma-luonteensa mukaisesti, tuntee arvonsa ja tulee vain harvoin oma-aloitteisesti rapsutuksille, mutta nyt siis hellittelyt kelpaavat.

Jos (ja kun) aion jatkaa pikkuisten nimeämistä tähtitieteeseen liittyvillä nimillä, täytyy todeta, että ”J” alkukirjaimena on haasteellinen. Tai ainakin hieman haasteellisempi kuin aikaisemmat kirjaimet, H ja I. Jupiter (Aurinkokuntamme suurimman planeetan mukaan) on selvä valinta, mutta sen jälkeen alkaakin jo mietintä. Janus ja Jarnsaxa ovat Saturnuksen kuita, mutta jälkimmäinen kuulostaa enemmänkin ruotsalaiselta sukunimeltä… (Jaahas, pienen googlettelun jälkeen kävi ilmi, että Jarnsaxa liittyy pohjoiseen (islantilaiseen?) mytologiaan.) Juliet on yksi Uranuksen kuista, mutta muilla planeetoilla ei sitten olekaan enää J-alkuisia kiertolaisia. Omalla kuullamme on onneksi liuta J:llä alkavia kraatereita, joista varmasti löytyy hyviä nimiehdokkaita: Joy ja Julienne nyt ensisilmäykseltä ainakin vaikuttavat sopivilta pienten kissavauvojen nimiksi.

Vauvoja ja joulua odotellessa lisäilen kuvia tiineyden etenemisestä J-pentueen Google-galleriaan. Tammikuussa on toivottavasti sitten kuvia lopputuloksistakin!

K-18: Siitä se ajatus sitten lähti

Read Full Post »